Luottamusta ja Osaamista

BREXIT, FIXIT, DOIT! – osa 1

Viime vuosi tullaan muistamaan siitä, että tuolloin alkoi varsinainen muutosten vyöry. Ensin saimme Brexitin eli Brittien erohalun EY:stä. Kansa oli puhunut. Tätä seurasi eliitin vastaisku ja korruptoitunut tuomioistuin tulkitsi asiaa hieman toisin. Brittien tulisi alistua tuskalliseen monta vuotta kestävään eroamisprosessiin vedoten artikkeli 50:n. 

Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin halusin ottaa esiin erään artikkelin, jonka on kirjoittanut ruotsalainen kansanvälisen oikeuden professori Ingrid Detter de Frankopan. Artikkeli julkaistiin Moneyweek nimisellä sivustolla marraskuun 21 päivänä 2016. Artikkeli on otsikoitu – Don’t trigger Article 50 – just leave (By: Ingrid Detter de Frankopan 21/11/2016) ja voidaan löytää kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä (http://moneyweek.com/dont-trigger-article-50-just-leave/) 

Artikkelin kirjoittajan viesti on lyhyt ja ytimekäs. Kansainvälisen oikeuden ja viitatun artikkelin 50(1) mukaan vain ilmoitus eroamisesta riittää. Ei tarvita neuvotteluita tai hankalia prosesseja.  

  • Under international law and under Article 50 (1) itself, only notice to leave is necessary. 

Kyseistä asiaa tukee vielä Vienin sopimuksen artikla 31, minkä mukaan sopimusta tulee tulkita hyvässä uskossa ottaen huomioon sopimuksen tarkoitus ja tavoitteet. 

  • “A treaty shall be interpreted in good faith in accordance with the ordinary meaning to be given to the terms of the treaty in their context and in the light of its object and purpose.” 

Ennen Lissabonin sopimusta ei ollut sopimuksellisesti olemassa mitään kirjallista asiakirjaa, joka oikeuttaisi eroamaan EEC:stä eli EU:n edeltäjästä (Article 312 EC, Article 51 TEU, and Article 208 of the EURATOM Treaty, all concluded for an unlimited time). Kyseinen asetelma aiheutti kuitenkin valtiollisia protesteja, joihin Saksan osalta heidän oma perustuslakituomioistuin otti kantaa. (1)  

Tämä saksalainen erittäin tärkeä tulkinta eli päätös (BVerfGE 89, 155 of 12 October 1993) toteaa, että valtio on joka tapauksessa jokaisen sopimuksen suhteen ”herra talossa” ja voi näin ollen päättää suhteestaan ko. sopimuksen sitoumuksiin, vaikka siinä ei olisi eromahdollisuutta olemassa. (2)  

Saksan perustuslakituomioistuin antoi lisäksi uuden päätöksen (BVerfG, 2 BvE 2/08 of 30 June 2009), jonka mukaan kansallinen identiteetti säilyy Lissabonin sopimuksesta huolimatta sekä siitä syystä, ettei EU ole mikään liittovaltio. Toisin sanoen valtion suvereenisuuteen liitettävät elementit ovat olemassa. Ainakin allekirjoittaneelle uusi ja kysymyksiä nostava seikka on se, ettei Brittien hallituksella ole hallussaan alkuperäistä lainvoimaista kappaletta Lissabonin sopimuksesta. Kyseinen kopio on vain Roomassa Italian hallituksella. (3) 

Kansanvälisen oikeuden sekä Viennin sopimuksen koskien sopimusoikeutta mukaan Briteillä on oikeus erota EU:sta suoraan vain ilmoittamalla tästä EU:lle. (4) 

Viitatun artikla 50(2) mukaan Britit voivat neuvotella EU:n kanssa uudesta tilanteesta eli siitä miten Brittien ja EU:n suhteet tullaan järjestämään eroamisen jälkeen. Tämä edellyttää kuitenkin Brittien tahdonilmaisua siitä haluavatko he neuvotella mistää EU:n kanssa. (5) 

(1)Why would the EU not be happy to accept this for as long as possible? Could it have something to do with Article 50? Well, before the Lisbon Treaty there was actually no right at all to leave the then EEC. (Article 312 EC, Article 51 TEU, and Article 208 of the EURATOM Treaty, all concluded for an unlimited time) This would seem to confirm the actual, real (but fairly secret plan to turn the EEC/EU into an irreversible federation. There were no provisions for exit in the earlier treaties. But there was a surge of protests from various member states, from academics and from courts, that it is not possible to keep sovereign states in an organisation against their will. 

(2)There was an important judgment by the German Constitutional Court affirming the right to leave the EEC whatever the Treaties stipulate: Maastricht Urteil (BVerfGE 89, 155 of 12 October 1993). The court stated that the states are still “the masters of the treaties” and can always decide to abandon the organisation, revoking their acts of accession by a contrary unilateral denunciation. After severe criticism from many quarters of the federalist agenda, it was finally agreed to include a clause on withdrawal in the planned EU constitution. When this was not ratified the clause was incorporated in the Lisbon Treaty. The withdrawal clause confirmed that the EU is not (yet) a federal state. 

(3) Again, the German Constitutional Court confirmed in the Lisbon Urteil (BVerfG, 2 BvE 2/08 of 30 June 2009) that the EU even under the Lisbon Treaty, is not (yet) a federal state. Therefore, constitutional safeguards of national identity still exist in the EU. As an aside, the Lisbon Treaty is not easily accessible as I have learned from scouting around for an official comprehensive copy that includes all modifications. The version of the Lisbon Treaty on the UK government’s website has a tag by the then foreign secretary, David Miliband, that “the text is illustrative and has no legal force”; the version on the EU site says “this version available for information only”. I then sent a formal request under the Freedom of Information Act to the FCO asking for an official comprehensive copy but I was told that there was no such copy available at the FCO. I should, I was told approach the government of Italy as that government is the depository of the Lisbon Treaty. Knowing Rome well, I shuddered at the thought of waiting for an official comprehensive copy of the Lisbon Treaty, preferably in English, in the corridors of the Italian Foreign Ministry. 

(4)Under international law and under the Vienna Convention on the Law of Treaties of 1969 the UK is entitled to leave by mere notice under article 50(1). There is no need to “trigger” further agreements or discussions with the EU. The UK even has the right to leave at once. 

(5) The option is there under article 50 (2) to negotiate further relationships with the EU. But we may not wish to do that. It may even be extremely unwise to do so. Nor are we obliged to discuss anything. But if we do start engaging under article 50(2) we may live to regret that as the EU can drag out such negotiations endlessly. The EU might even introduce new conditions and requirements.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *