Luottamusta ja Osaamista

Täytyykö kaikkien kirjanpitovelvollisten noudattaa lakia

Enron tapaus herätti viranomaiset

Crimes_of_debtor’’Kurssien romahdus noin 70 prosenttia oli samaa luokkaa kuin Wall Streetillä vuosina 1929-30. Jos suomalaiset osakkeet olisivat jo aiemmin olleet vapaasti ulkomaisten sijoittajien ostettavissa, kurssivaihtelut olisivat jääneet ehkä pienemmiksi. Kurssien laskun jyrkkyys laman aikana oli seurausta markkinoiden pienuudesta ja suomalaisten sijoittajien kireästä likviditeettitilanteesta. Pörssikurssien nousu vuoden 1992 jälkeen oli osin ulkomaisten sijoittajien ansiota. Nämä portfoliosijoitukset auttoivat merkittävästi myös maksutaseen tasapainottamisessa.228’’ ’’Torstaina tammikuun 19 päivänä 1995 oli selvää, ettei KOP olisi kestänyt päivääkään ilman apua. Toivoa ei ollut paljon enempää Unitas/SYP:lläkään, sillä kilpailevan suurpankin kaatuminen olisi ruopaissut hyvin syvältä ja saattanut johtaa hallitsemattomaan kehitykseen.

Suomen ongelmana olivat ulkomaiset sijoittajat, jotka omistivat 60 – 70 miljardin markan arvosta suomalaisia pörssiosakkeita. Pääosaa niistä hallitsivat amerikkalaiset, englantilaiset ja japanilaiset eläkesäätiöt, sijoitusrahastot ja vakuutusyhtiöt. Ne olivat liikkeellä voiton toivossa, eikä niiltä voinut odottaa isänmaallista suhtautumista pieneen kansantalouteen. Ulkomaiset sijoittajat olivat tulleet miljardeineen Suomeen, kun markka oli halpa ja osakkeiden hinnat aliarvostettuja. Sijoitusbuumin alussa vuosina 1992-93 suomalaisten osakkeiden osuutta kasvatettiin. Koska Suomea pidettiin lupaavana ja nousujohteisena taloutena odotettavissa olevan EU-jäsenyyden myötä, osuutta jopa ylipainotettiin kahteen prosenttiin koko salkun arvosta. Valtaisassa ostoryntäyksessä 60 prosenttia Nokiasta siirtyi ulkomaiseen omistukseen.

Suomen talouden epävarman kehityksen ja voittojen kotiuttamishalun vuoksi useat sijoittajat olivat viestineet Suomeen jo vuoden 1994 puolella, että Suomen maaosuutta tultaisiin laskemaan lähelle normaalia eli 0,5-1,0 prosentin tuntumaan. laskun toteuttaminen olisi merkinnyt rajua osakkeiden tulvaa Helsingin Arvopaperipörssiin ja todennäköistä pörssiromahdusta.

Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä pelättiin perustellusti tilannetta, jossa suomalaiset joutuisivat lunastamaan jonkin osan osakkeista. Maksuksi olisi annettava valuuttaa, joka veisi mennessään suuren osan Suomen Pankin 50 miljardin markan arvoisesta valuuttavarannosta.

Valuuttavarannon pienentyminen olisi johtanut korkojen nousuun ja yritystalouden uuteen laskukierteeseen. Pankeille se olisi merkinnyt uusia luottotappioita ja veronmaksajille uutta tukilaskua. Epävarma tilanne olisi pannut pankeille lainanneet sijoittajat liikkeelle. Uuden laskukauden myötä pankkien edellytykset huolehtia noin 30 miljardin markan ulkomaisesta nettovelastaan olisivat heikentyneet. Kaiken kaikkiaan Suomella ei olisi ollut riittävästi ulkomaista valuuttaa maksaa samanaikaisesti pankkien velkaa ja ulkomailta tulvivia osake-eriä.

Valtiovarainministeriössä tilannetta luonnehdittiin samanlaiseksi kuin vuodenvaihteessa 1992-93. Erotuksena oli vain se, että tilanne oli paljon uhkaavampi ulkomaisten sijoittajien arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi. (Pankkikirja, Antti-Pekka Pietilä, s. 270-271)’’

’’Helsingin pörssistä saadun tilastotiedon pohjalta voidaan todeta, että 31.05.1989 tehdyn tilaston valossa pörssin markkina-arvo oli ylimmillään ollen 26,36 miljardia euroa eli noin 156,72 miljardia markkaa. Yli 70 prosenttiyksikön pudotus antaa alimman arvonsa 31.08.1992 ollen 7,25 miljardia euroa eli noin 43,04 miljardia markkaa. (HEX tilasto vuosilta 1989 ja 1992)’’

Keskeisin kysymys on vuosien 1989, 1990, 1991, 1992 tilinpäätösten kirjaukset. Osakkeet olivat suomalaisten yhtiöitten hallinnassa ja omistuksessa lainsäädännön takia. Onko tämä noin 114 miljardin markan kurssien heikentyminen kirjattu suuryhtiöitten taseisiin tappioksi – tuskin.

’’YLE esitti 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger than Enron. Kyseisessä ohjelmassa kertoi Lynn Turner, joka tuntee pelin sillä hän oli erään tilintarkastusyhtiön osakas ennen kuin aloitti työnsä arvopaperi- ja pörssikomissiossa (SEC).

Turner: Entisessä elämässäni meillä oli varausjärjestelmä, – jonka avulla voimme auttaa sijoituspankkeja – suunnittelemaan ja järjestämään hypoteettisia tapahtumia.

Turner: Etsimme rahoitusta ja pidimme asioita taseen ulkopuolella, – ja näin yhtiöiden tila näytti todellista paremmalta.

Haastattelija: Toimitte samoin kuin Enron ja Andersen.

Turner: Aivan.

Haastattelija: Tämä on siis järjestelmällistä.

Turner: Järjestelmiä on.

Haastattelija: Isoilla tilintarkastusyhtiöillä on tällaiset ryhmät.

Turner: Samoin sijoituspankeilla. Sijoituspankit ansaitsevat hyvin suunnittelemalla järjestelyjä.

Haastattelija: Enronissa ei siis törmätty mihinkään outoon satumaan, – vaan tällainen toiminta on suhteellisen yleinen käytäntö.

Turner: Tämä on jokapäiväistä liiketoimintaa – tilintarkastusyhtiöissä ja rahamarkkinoilla. (YLE:n 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger than Enron)’’

Valtion konsultti Merrill Lynch ei ollut vain arvioimassa säästöpankin arvoa.

’’Valtion vakuusrahaston käyttämä konsultti, yhdysvaltalainen investointipankki Merrill Lynch arvio… (Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 25)’’

Merrill Lynch oli siis mukana suunnittelemassa asioita.

Kun vertaillaan Valtion ja Valtion vakuusrahaston sekä Unitas/SYP:n, KOP:n, PSP:n ja OKO:n välillä allekirjoitettua luovutussopimusta Suomen Säästöpankki – SSP:n omaisuudesta ja Arvopaperistamistyöryhmän mietintöä 2/1993 ei voitane välttyä vaikutelmalta, että kyseessä on tehdyn suunnitelman pohjalta toteutettu asiakirja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita käsite ’’taselainaus’’ ja siihen liittyvä rahoitusjärjestely sekä pankeille maksettavat bonukset perintätoimista. Työryhmän 23.9.1992 saamasta toimeksiannosta selviää sama asia seuraavasti: ’’Voittojen siirtämiseksi erillisyhtiöstä pankkiin on käytetty useita tapaoja; hallinnointipalkkion tms. muodossa, koron- ja valuutanvaihtosopimusjärjestelyt, korkotuottona erillisestä rahoituspanoksesta sekä jäljelle jääneen saatavien ja joukkovelkakirjalainan välisen korkoeron palauttaminen (excess spread), kun erillisyhtiö on suorittanut erilaiset maksut ja muut kulut, viivästetty kauppahinta.

Mistä siis mahtavat olla peräisin SSP:n luovutussopimuksessa olevat käsitteet kuten taselainaus ja saatavien rahoitus yms. Kyseisillä menetelmillä annettiin virheellinen kuva pankin todellisesta tilasta siirtämällä taseen ulkopuolelle liiketoimintatappioita.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä – siis onko laki sama kaikille

’’Pankkitarkastusviraston luvalla Oikosis Oy, joka on perustettu pankin realisointiyhtiöksi on jätetty konsernin ulkopuolelle (STS) (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 39)’’.

’’Vuoden 1992 tilinpäätöksessä (KOP) STS:n liittäminen on vaikuttanut yksinomaan positiivisesti, koska mitään omaisuuden alaskirjausta ei ole tehty, ja valtaosa STS:n taseesta on jätetty vakavaraisuuslaskennan ulkopuolelle PTV:n poikkeuslupien avulla (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 44)’’.

’’Lisäksi on saatu Pankkitarkastusvirastolta poikkeuslupa olla arvostamatta SYP:n omistamia osakkeita, joita emoyhtiö Unitaksen kannalta voitaisiin tarkastella käyttöomaisuutena (esim. Sampo) (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 78).’’

’’Kokonaisuudessa Unitaksen 1991 tilinpäätöksessä jätettiin yli 2.000 milj. markan tappiot kirjaamatta, ja siirrettiin niiden aiheuttama ongelma ratkaistavaksi tulevaisuudessa (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64).’’

’’Sammon muututtua 80-luvulla keskinäisestä vakuutusyhtiöstä osakeyhtiöksi ja pörssiyhtiöksi, sen omistuksesta käytiin värikäs taistelu. Ns. Kouri – kauppojen seurauksena ja ulkopuolista valtaajaa torjuttaessa, Sammon osakkeet sementoitiin huimilla ylihinnoilla konserniin kuulumattomiin Sampoyhtiöihin ja Finassilaitokseen (kts. tarkemmin Unitas analyysi). Syntynyttä tilannetta on pyritty ratkaisemaan monin tavoin, mutta hyväksyttävän ratkaisun löytyminen on ollut vaikeaa, koska osakkeiden yliarvo on ylittänyt omistustaisteluun osallistuneiden taloudelliset mahdollisuudet ja niiden kirjaaminen oikeaan arvoonsa olisi ajanut Sampo-yhtiöt jaa Unitaksen alle lakisääteisen omien varojen määrän, jonka takia tappiot yksinkertaisesti jätettiin kirjaamatta (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153).’’

’’Omistus 9,9 % Finanssilaitoksesta on tosiasiallisesti arvoton tai kirjataan ennemmin tai myöhemmin tappioksi (kirja-arvo 56 milj. mk). Lisäksi 3.6 % osuus Sammosta on arvostettu 114 milj. markan arvoiseksi, kun sen markkina-arvo on noin 36 milj. mk. Merkittävä osa tästä tulee jatkossa kirjattavaksi tappiona, mutta Pankkitarkastusvirasto on antanut poikkeusluvan pitää tämän omaisuuserän arvo toistaiseksi ennallaan (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 66).’’

’’SKOPBANK hakee asiakirjallaan päivättynä 14.4.1992 US dollarin lainaa arvoltaan 300 miljoonaa. Suomen markkoina kyseinen summa olisi noin 1,352 mrd mk. Vakuudeksi kyseiselle lainalle pankki antaisi talletuksen arvoltaan 1,757 mrd mk. Talletus olisi kymmeneksi vuodeksi. Talletus annettaisiin myös lainan vakuudeksi (can be used as a security for a loan) (SKOPBANK kirje ulkomaiselle pankille).’’ Kummallista asiassa on se, että kyseinen laina haettiin Hari Investment Ltd nimiin ja pankki antaisi vakuudeksi mitä todennäköisimmin pankin hallussa olevia tallettajien omistamia varoja.

Suomen Säästöpankki – SSP Oy:n ylimääräinen yhtiökokous valitsi 30.10.1993 johtokunnan, joka koostui kilpailevien pankkien (ostajien) johtajista. Kyseinen valinta oli laiton liikepankkilain 13 § mukaan. Johtokunta erosi 10.12.1993. Tällä välillä kyseinen laiton johtokunta toteutti oikeustoimia niin ostajapankkien kuin SSP:n mandaatilla, tyylikkäästi kahdella tuolilla istuen. Ovatko kyseiset oikeustoimet laittomia? Uusi johtokunta valittiin vasta 15.12.1993 eli pankki oli ilman hallitusta kyseisen ajan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *