Luottamusta ja Osaamista

Mitä on kiduttaminen – yhteyttä uhreihin?

YK:n kidutuksen vastaisen päivän teemana Helsingin Sanomat kirjoittivat artikkelin turvapaikkahakemusten käsittelyajoista. ’’Turvapaikkahakemuksen pitkä käsittely muistuttaa kidutusprosessia, sanoo psykiatri Asko Rauta Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta. Kidutukselle on tyypillistä, että uhria pidetään jatkuvassa epävarmuudessa. Hän joutuu odottamaan ja pelkäämään. Hän ei tiedä, onko toivoa tulevaisuudesta. Jos turvapaikkapäätöstä pitää odotella pitkään, jopa vuosia, tilanne on samantyyppinen; mitään ei voi suunnitella tulevan varalle, koska tulevaisuutta ei ole’’.

Analysoitaessa edellistä psykiatri Raudan kertomaa voidaan todeta yhteneviä asioita niin sodan aikana uhriksi joutuneista ihmisistä kuin laman tuhoamista yksilöistä.

Sana uhri sopii ensinnäkin molempiin. Laman uhrit voidaan todentaa sillä, että ensinnäkin julkisen vallan tekemät päätökset olivat syynä Suomen syvään lamaan. Lainaan keskustalaisen Esko Ahon sanoja ”lama on itse aiheutettu”, voidakseni perustella asiassa selkeästi rikosoikeudellisen kontekstin. Ihmiset joutuivat konkurssi- ja ylivelkatilanteessa kirjaimellisesti kadulle. Edellisessä kirjoituksessani omaisuudensuojasta todetaan, että omaisuudensuojan kanssa läheisiä perusoikeuksia ovat, perustuslain 18§ oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla ja elinkeinolla; 19§ toimeentulon turvaamista koskevat säännökset kuten oikeus asuntoon, 21§ oikeus hyvään hallintoon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, 6§ yhdenvertaisuussäännöksillä. Yleisellä tasolla voidaankin sanoa, että omaisuudensuoja toimii eräänlaisena kanavana, jonka kautta koko perusoikeusjärjestelmä välittyy taloudellisen toiminnan alueelle. Kun omaisuudensuoja syrjäytettiin ja yksilöt merkittiin valtio – pankit petoksen kautta luottotietorekisteriin uhrit lyötiin ulos yhteiskunnasta. Ei ollut jäljellä muuta kuin menneisyys.

Kidutusta siis on seuraavat asiat:

  • Uhria pidetään jatkuvassa epävarmuudessa
  • Hän joutuu odottamaan ja pelkäämään
  • Hän ei tiedä, onko toivoa tulevaisuudesta

Tarkastelussa voitaneen myös huomioida ratifioitu ihmisoikeussopimus Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 1 artikla sekä 16 artikla. YK:n ihmisoikeusasiakirjan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 1 artikla kohta 1 kuuluu seuraavasti:

’’ Tässä yleissopimuksessa kidutuksella tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan jollekulle tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko henkistä tai ruumiillista kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt tai epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen tahansa syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuttaa niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei ole sellainen kipu tai kärsimys, joka saa alkunsa pelkästään laillisista seuraamuksista, joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä’’.

Samaisen sopimuksen artikla 16:

’’Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ehkäisemään lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueelle muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, joka ei vastaa 1 artiklassa olevaa kidutuksen määritelmää silloin kun näihin tekoihin syyllistyy, yllyttää, suostuu tai hiljaa myöntyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö’’.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toiminnassaan pohjannut tulkintansa varsin laajaan oikeuskäytäntöönsä seuraavasti:

Kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun välillä on lähinnä aste-ero. Kidutus on siten epäinhimillisen kohtelun törkeä muoto, jolle on tunnusomaista erityisen vakava kärsimyksen aiheuttaminen. Kiduttamisen kielto, johon muotoon ihmisoikeussopimuksissa on säännökset kirjattu, koskee sekä fyysistä, että henkistä kohtelua ja on tarkoitettu kattamaan kaikki julmat, epäinhimilliset tai halventavat rangaistukset tai muun kohtelun muodot. Kiduttamisen käyttö rikostutkinnassa on kielletty lailla jo 1700 luvulla. Kidutus ei sinänsä ole sisältynyt ennen perustuslakia Suomen lainsäädäntöön vaan kidutuksen lainvastaisuutta on pidetty itsestään selvänä. Kidutuksen kiellon sisällyttäminen sekä perustuslakiin että ihmisoikeussopimuksiin korostaa nimenomaan sitä, ettei henkisen ja fyysisen kärsimystä aiheuttavaa kohtelua tule sallia missään olosuhteissa. Suojaa kidutusta vastaan tarjoaa ennen muuta rikoslaki.

Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut yleisen edun vaativan, ettei henkeen tai terveyteen kohdistuvaa rikosta jätetä syyttämättä ilman perusteltua aihetta.

Yhteenvetona voidaan todeta se, että kiduttamisessa on myös henkinen ulottuvuus. Sitä olisi ehken hyvä valaista vielä eräällä tapauksella seuraavasti:

Pankkiin oli haettu toisaalta Suomesta uusi henkilö hoitamaan vastuitten alasajon. Hän ilmoitti yrittäjälle suoraan, että liiketoiminnat on nyt loppu tässä pankissa.

Yrittäjän yrittäessä järjestellä asioitaan toisaalla emopankin puolella kyseinen pankin uusi henkilö alkoi uhkailla selkeästi yrittäjää erilaisilla siviili- ja rikoskanteilla yms. tutkintapyynnöillä. Uhkailu oli suunnattu nimenomaan yrittäjän toimia kohtaan pelastaa omaisuutensa. Uhkailulla tähdättiin yrittäjän perheen, vaimon ja lapsien, turvallisuuteen. Vanhat johtajat saivat lähteä ja kyseinen ’’kaataja’’ jäi hoitamaan hommansa loppuun.

Yrittäjän saamien tietojen mukaan kaikki kyseisen pankin yritysasiakkaat kaadettiin ja haudattiin fuusioimalla pankki nk. roskapankkiin. Yrittäjä taisteltuaan omaisuutensa pelastamisesta väsyi täysin sekä sairastui erittäin vakavasti masennukseen ja on ollut hoidettavana. Hänen henkensä pelastui kuitenkin täpärästi. Otteita hänen lääkärinlausunnostaan; potilas selviytyi ihmissuhteissaan ja työssään aina kesään 1992 saakka, jolloin silloisen laman seurauksena liiketoimet ajautuivat romahdusmaisesti umpikujaan ja liiketoimet ajautuivat konkurssiin talvella 1993, jonka jälkeen potilas joutui henkiseen umpikujaan ja hänen maailmansa romahti täydellisesti…viimein masentui syvästi ja joutui täydelliseen epätoivoon, jossa potilas oli erittäin lähellä itsemurhaa oli suunnitellut sen jo valmiiksi ja oli toteuttamassa sitä päätyen kuitenkin avun hakemiseen…keskeisenä vaikuttajana masennuksen puhkeamiseen on ollut erittäin traumaattinen konkurssiprosessi, jonka yhteydessä potilas on selvästi joutunut henkisen väkivallan ja painostuksen kohteeksi. Lääkärin lausunnon on kirjoittanut psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko.

Minulla on sellainen kuva, että näitä lääkärintodistuksia maassamme on kirjoitettu monia, ainakin jos tutkimustuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä. Niistä myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *