Luottamusta ja Osaamista

Miksi pankit ovat kiinnostuneita vakuutustoiminnasta?

Konkurssit’’Vakuutustoiminta perustuu varojen keräämiseen, niiden sijoittamiseen tuottavasti ja vahingon sattuessa sijoitettujen varojen takaisin maksuun. Koska vakuutusmaksut kerätään ensin, muodostuu vakuutusyhtiöiden haltuun mittavia rahastoja, joita ne sijoittavat markkinoille (vuonna 1990 vakuutusmaksutulo oli n. 36 mrd mk). Pankit ovat kiinnostuneita näistä varoista. Varsinaiset vahinkovakuutusyhtiöt eivät ole taseeltaan kovin suuria, ja niiden liiketoiminta ei ole ollut Suomessa erityisen kannattavaa. Lisäksi vakuutusyhtiöillä on edessään rankka sopeutuminen kansainväliseen kilpailuun.

Vahinkovakuutusyhtiöiden omistuksessa on kuitenkin lakisääteisiä eläkkeistä huolehtivia eläkevakuutusyhtiöitä. Niiden rahastot ovat erittäin suuria ja säännöstelyn alaisia. Vakuutusyhtiöt joutuvat lainaamaan kertyneistä eläkemaksuista suurimman osan ns. TEL – takaisinlainauksena 9 %:n korolla maksajille turvaavaa vakuutta vastaan (pankkien taseiden ulkopuoliset vastuusitoumukset 1991 olivat 176,3 mrd mk, lukuun pitää vielä lisätä eläketurvakeskuksen myöntämät takaukset). Myöhemmin korkojen noustessa on vakuutusyhtiöiden rahastoilta vaadittavan tuoton alhaisuus antanut mahdollisuuksia edullisiin liiketoimiin. Merkittävää nimittäin on, että kaikkiin varoihin ei liity takaisinlainausoikeutta.

Takaisinlainaus ei alunperinkään ole koskenut kaikkia varoja, mutta merkittävämpää on, että yrityksen lopettaessa toimintansa tai mennessä konkurssiin, jää vakuutusyhtiölle eläkkeiden maksuvelvollisuus ja sitä varten rahastot, joihin ei enää kenelläkään ole takaisinlainausoikeutta. Tällaisia varoja, jotka ovat periaatteessa vapaasti sijoitettavissa saattaa olla jopa kolmannes työeläkevakuutusyhtiöiden rahastoista (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 11, 22 ja 144).’’

Toisin sanoen, mitä enemmän yrityksiä kaadetaan sitä enemmän varoja siirtyy vapaasti sijoitettavaksi. Varojahan tarvittiin kymmeniä, satoja miljardeja markkoja pankkien omien kiinteistöjen hautaamiseksi eläkevaroihin, valtion ulkomaisten lainojen konvertoimiseksi julkisen sektorin sisäiseksi lainanotoksi ja Kouri yms. kauppojen miljarditappioitten kattamiseksi.

Kyseisille rahoille oli käyttöä varsin innovatiivisesti. Kun samat tahot valvovat ja käyttävät eli päättävät pääomien sijoittamisesta ei mielikuvituksella liene rajoja.

’’Kiinteistösijoitukset kasvoivat 1.150 milj. mk. Tästä osan selittää Unitaksen eläkesäätiöiden purkuun liittyvät kiinteistökaupat, joilla omaisuutta ostettiin markkinahintoihin nähden ilmeisellä ylihinnalla vuoden lopussa (kso tarkemmin Unitas – analyysi). Sopimukseen liittyi lisäksi, että Ilmarinen ja Pohjola ostivat suoraan SYP:ltä kiinteistöjä eripuolilta Suomea. Näiden kiinteistöjen myyminen tuotti SYP:lle satunnaisena tuottona 414 milj. mk, joka vahvistaa merkittävästi (0,3 % – yksikköä) pankin vakavaraisuutta. Vaikka liiketoimen kaikkia osia ei ole julkaistu, on selvää, että Unitas ja sen suoranaisessa hallinnassa olevat eläkejärjestelmät onnistuivat irrottamaan merkittävän määrän varoja markkinatasoon nähden poikkeuksellisen alhaisella tuottotasolla, mikä merkitsee yksiselitteisesti korkeaa hintaa. Operaatiossa hyödynnettiin eläkejärjestelmän säännösteltyä markkinakorkotasoon nähden erittäin alhaista laskentakorkoa (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 73 ja 148).’’

Olivatko eläkeyhtiöt vaarassa kaatua kyseisen toiminnan takia.

’’Sammon muututtua 80-luvulla keskinäisestä vakuutusyhtiöstä osakeyhtiöksi ja pörssiyhtiöksi, sen omistuksesta käytiin värikäs taistelu. Ns. Kouri – kauppojen seurauksena ja ulkopuolista valtaajaa torjuttaessa, Sammon osakkeet sementoitiin huimilla ylihinnoilla konserniin kuulumattomiin Sampoyhtiöihin ja Finassilaitokseen (kts. tarkemmin Unitas analyysi). Syntynyttä tilannetta on pyritty ratkaisemaan monin tavoin, mutta hyväksyttävän ratkaisun löytyminen on ollut vaikeaa, koska osakkeiden yliarvo on ylittänyt omistustaisteluun osallistuneiden taloudelliset mahdollisuudet ja niiden kirjaaminen oikeaan arvoonsa olisi ajanut Sampo-yhtiöt jaa Unitaksen alle lakisääteisen omien varojen määrän, jonka takia tappiot yksinkertaisesti jätettiin kirjaamatta (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153).’’

’’Mikäli Eläketurvakeskus olisi toiminut normaaleilla markkinoilla, olisi se mennyt konkurssiin, mikä olisi kaatanut TEL – yhtiöille välittömästi muutamien miljardien tappiot ja jatkossa olennaisesti lisää, jolloin myös kaikkien TEL – yhtiöiden oman pääoman tilanne olisi muuttunut kriittiseksi ja ne olisivat nykyisillä ehdoilla ajautuneet todennäköisesto konkurssiin. Tämän vuoksi tappiot on yksinkertaisesti jätetty huomioonottamatta ja siirretty myöhemmin vakuutusmaksuina kerättäviksi. Eläketurvakeskukselle kerättävä veronluonteinen tappiokorvaus on samantyyppinen veronmaksajien avustus, kuin pankkitukikin. Olennaista kuitenkin on, että tämä eläkevakuutusyhtiötuki, joka määrältään nousee hyvin karkean arvion mukaan noin 4 mrd markkaan on kokonaan vastikkeetonta avustusta, ei pääomasijoitusta (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 146).’’

’’Finanssilaitoksen aiheuttamat kokonaistappiot ovat olleet kaikille osakkaille yhteensä vuoden 1992 loppuun mennessä korkoineen yli 4 000 milj. mk (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 75).’’ ’’Finanssilaitos, josta Unitas omisti suoraan 19,9 % ja Pomi 27 % sekä vakuutusyhtiöt loput, oli myös konkurssikypsä (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64).’’ ’’Finanssilaitoksen omistus vakautetaan ja vakuutusyhtiöt sijoittavat siihen uutta pääomaa 343 milj. mk. Omistus jakautuu tämän jälkeen sampo 19,9 %, Teollisuusvakuutuus 19,9 %, Eläke-Varma 12,1 %, Investa 10,2 %, Trygg-Hansa 10,2 %, Unitas 9,9 %, Nova 7,6 % ja muut 10,2 %. Finanssilaitoksen osakkeet ovat käyvin arvoin arvottomia, mutta järjestelyn tarkoituksena oli purkaa sementoitu omistus (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153).’’

’’Eläke-Sampo oli tarkoitus yhdistää Eläke-Varmaan (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153).’’

’’Kun käyttöomaisuusosakkeissa on yliarvoja 180 milj. mk ja kiinteistökannassa useita satoja milj. markkoja, olisi Eläke-Sampo käyvin arvoin konkurssikypsä. Yhtiön heikko tila johtuu nimenomaan huonosti hoidetusta sijoituspolitiikasta, jonka seurauksena yhtiön omaisuus on poikkeuksellisen huonotuottoista (Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 155).’’

Verrataan tilannetta nykyhetkeen. Pörssikurssit ovat taas sukeltaneet ja taseissa pitäisi huomioida tilinpäätöshetkellä kyseiset heilahtelut. Valvovat virkamiehet ja eläkeyhtiöitten hallitukset vakuuttavat, että ’’ paniikkiin ei vielä ole aihetta. Pakkomyynteihin ei ole jouduttu Ruotsin ja Britannian yhtiöitten tapaan. Suomessa vakuutetaan, etteivät vakavaraisuusrajat vielä ole lähelläkään’’( Aamulehti 23. 4.2003). Kuitenkin aiemmin samat valvojat toteavat, että ’’viime vuonna syntyi kova kohu, kun kolmen eläkeyhtiön vakavaraisuus alitti hetkeksi niille asetetun tavoitteen eli tavoitevyöhykkeen alarajan. Vuoden mittaan yhtiöt uivat kuitenkin kuiville’’(Helsingin Sanomat 30.3.2002).

Pankkikriisin aikana virkamiehet unohtivat tyystin valvontavelvoitteensa. Näyttää siltä, että se on unohtunut vakuutusyhtiöittenkin kohdalla. Mikäli unohduksia virkamiesten toiminnassa ilmenee toistuvasti voitaneen varsin vakavasti kysyä onko talouselämän ja viranomaisten välille muodostunut sellainen suhde, joka tosiasiallisesti estää valvontatoimet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *