Luottamusta ja Osaamista

Köyhiä ja kipeitä – Laman vaikutuksia terveyteen -1998

’’Vastanneiden omien arvioiden perusteella miesten mielenterveysongelmien prevalenssi ei ollut juurikaan muuttunut vuosina 1992-1997. Naisten vastausten mukaan heidän mielenterveysongelmansa olivat sen sijaan yleistyneet vuodesta 1994 alkaen. Lisäys vastasi väestöosuutena noin 100 000 naista.

Miehillä mielenterveyshäiriöiden lisäys ilmeni GHQ-asteikon mukaan vain vuonna 1994 ja silloin erityisesti keski-ikäisillä. Saman GHQ-asteikon kuuden ensimmäisen kysymyksen perusteella miesten psyykkinen pahoinvointi ei ollut juurikaan muuttunut seurantavuosina, mutta vuonna 1992 näin arvioitu pahoinvointi oli noin viisi prosenttiyksikköä alemmalla tasolla kuin muina vuosina.

Mielenterveyshäiriöitä ilmeni GHQ-asteikon mukaan naisilla merkittävästi muita vuosia useammin vuosina 1994-1995. Nuorilla ja keski-ikäisillä naisilla myös psyykkiset pahoinvointioireet olivat tällöin tuntuvasti muita vuosia yleisempiä. Ikänaisilla mielenterveyshäiriöiden huippuesiintyvyys sijoittui vuoteen 1995. Nuoria naisia lukuun ottamatta myös naisten psyykkiset pahoinvointioireet olivat asettuneet vuoden 1992 jälkeen noin kymmenen prosenttiyksikköä korkeammalle tasolle.

Työttömillä naisilla ja yli kuusi kuukautta työttömänä olleilla miehillä oli noin kaksi kertaa muita useammin mielenterveysoireita. GHQ-asteikon mukaan yli kuusi kuukautta työttömänä olleilla oli myös kaksi kertaa muita useammin (miehet 26 %, naiset 39 %) mielenterveyshäiriö. Työttömät tunsivat varsin usein itsensä arvottomiksi ja onnettomiksi ja he olivat menettäneet itseluottamustaan sekä tunteneet etteivät selviä vaikeuksistaan. Työttömäksi jäämistä pelkäävillä naisillakin ilmeni edellä mainittuja oireita noin 1,5 kertaa muita naisia useammin.

Samoin velanmaksuvaikeuksissa olleilla tai köyhiksi määritellyillä ihmisillä oli noin kaksi kertaa useammin mielenterveyshäiriö. Samanlainen tilanne oli myös niillä nuorilla miehillä ja naisilla, jotka olivat saaneet toimeentulotukea.

Viimeisten kuuden kuukauden aikana psyykkisten oireiden tai ihmissuhdeongelmien takia oli ollut hoidossa vuonna 1997 2,5 % naisista ja 3,1 % miehistä. Nämä osuudet olivat korkeammat kuin aiempina seurantavuosina. Velka vaikeuksia kokeneet ja köyhät olivat olleet psyykkisten ongelmien vuoksi hoidossa 2- 3 kertaa muita yleisemmin.

Itsemurha-ajatukset ja erityisesti itsemurhayritykset ovat psyykkisen epätoivon ilmaisu. Tässä tutkimuksessa itsemurhan tekemistä ajatelleita oli ollut väestöön suhteutettuna eri vuosina 90 000 – 125 000 ja sitä Yrittäneitä 15 000 – 50 000 . Keskimääräiset luvut olivat korkeimmat vuonna 1995, 110 000 itsemurhan tekemistä ajatellutta (3,1%) ja 28 000 itsemurhaa yrittänyttä (0,8%). Vuoden 1997 lukujen perusteella itsemurhan tekemistä oli ajatellut 90 000 ja yrittänyt 20 000 henkilöä.

Miehet olivat ajatelleet vain hieman useammin kuin naiset itsemurhan tekemistä, vaikka he tekevätkin yli kolme kertaa naisia useammin itsemurhan. Itsemurhayrityksissä sukupuolieroa ei ollut lainkaan. Tämän tutkimuksen perusteella miesten itsemurhayritykset ovat johtaneet siten kuolemaan paljon naisia useammin. Itsemurhan tekemistä ajattelivat selvästi useammin ihmiset, joilla oli oman arvonsa mukaan huono terveydentila. jos ihmiset pitivät itseään mielenterveydeltään melko sairaina, ero muihin oli jo kymmenen kertainen. Tässä ryhmässä jopa 30% oli ajatellut itsemurhan tekemistä.

Työttömillä miehillä itsemurhan tekemisen ajattelu oli ollut noin kolme kertaa ja naisilla noin kaksi kertaa yleisempää kuin muilla. Velanmaksuvaikeuksissa olleilla vastaava ero oli muuhun väestöön verrattuna 2-4 kertainen. Tähän ryhmään kuuluneista jopa 10-20 % oli ajatellut itsemurhan tekemistä. Osuus oli silti tuntuvasti vähemmän kuin Vantaan velkaneuvonnan asiakkailla, joista peräti 34% oli ajatellut itsemurhan tekemistä vuonna 1994 (Nykänen ym. 1995). Näyttää siis oikeutetulta olettaa, että mitä suurempi ja pitkäkestoisempia taloudelliset vaikeudet ovat, sitä useammin niihin liittyy myös itsemurha-ajatuksia.

Itsemurhan tekemistä olivat ajatelleet erityisesti ihmiset, joilla ilmeni mielenterveyshäiriö, psyykenlääkkeiden käyttöä, sosiaalisen tuen puutetta ja pessimistinen asenne tulevaisuuteen. Hyväksi arvioitu parisuhde tai muu toimiva sosiaalinen tuki näytti huomattavasti suojaavan itsemurha-ajatuksilta.

Taloudellisten ja psyykkisten vaikeuksien lisääntyessä korostuu sosiaalisen tuen merkitys ongelmien lievittäjänä. Mahdollisuus saada sosiaalista tukea vaihtelee luonnollisesti sen mukaan kuinka halukas ja/tai kyvykäs ihminen on sitä hakemaan, kuinka laaja ja aktiivinen hänen sosiaalinen verkostonsa on ja kuinka kyvykkäitä tai halukkaita läheiset ihmiset ovat antamaan tukea. Jos läheiset ovat myös itse psyykkisesti kovin kuormitettuja, heillä ei kenties ole voimaa tai haluakaan tukea muita. Laman aikana väestön sosiaalisesta verkostosta välittyi lisääntyvästi tietoja läheisten ihmisten erilaisista vaikeuksista. Muiden ihmisten huolien jakamisesta on voinut tulla psyykkinen lisäkuorma ja se on saattanut vaikuttaa omien vaikeuksien käsittelyyn.

Ystäväpiiristä oli tullut vastaajien tietoon eniten ongelmia ja vaikeuksia vuonna 1994. Tällöin suuria taloudellisia vaikeuksia tiesi läheisessä ystäväpiirissä joka toinen vastaaja. Vuonna 1997 vastaava osuus oli kolmasosa. Myös tiedot läheisten ystävien työttömyydestä olivat yleisimmillään vuonna 1994. Työttömiä ystäviä oli silloin yhdeksällä kymmenestä, kun vuonna 1997 vastaava osuus oli 70 %. Sekä taloudelliset ongelmat että työttömyys olivat läheisillä ystävillä vuonna 1997 kuitenkin vielä yleisempiä kuin vuonna 1992.

Läheisten ystävien vakavista sairastumistapauksista tiesi vuonna 1997 35%. Tämä oli seurattujen vuosien korkein osuus. Myös ystävien yllättävistä avo- tai avioeroista kertoivat entistä useammat. Vuonna 1997 niistä tiesi 27% vastanneista. Läheisten ystävien ajatuksista tehdä itsemurha tai sen yrittämisestä mainitsi 8%. Miehillä tämä osuus oli hieman pienentynyt vuonna 1997 verrattuna aiempiin vuosiin. Omissa ongelmissaan aivan tarpeeksi ymmärrystä ja tukea oli mielestään saanut keskimäärin 55 % miehistä ja 63 % naisista. Nuoret kokivat saaneensa sosiaalista tukea muita ikäryhmiä useammin ja naiset miehiä useammin kaikissa ikäryhmissä. Kokonaan vailla sosiaalista tukea koki olevansa 5 % miehistä ja 6 % naisista. Miehillä kokemukset sosiaalisesta tuesta poikkesivat muista vuosista vain vuonna 1994, jolloin kuusi prosenttiyksikköä muita vuosia harvemmat kokivat saaneensa sitä. Naisilla puolestaan oli vuodesta 1994 alkaen neljä prosenttiyksikköä pienempi niiden osuus, jotka eivät mielestään tarvinneet sosiaalista tukea.

Taloudellisella lamalla on ollut monenlaisia kielteisiä vaikutuksia parisuhteisiin.

Taloudellisen tilanteen vaikutukset parisuhteelle arvioitiin kielteisimmiksi vuonna 1994. Tällöin ne ilmoitti kielteisiksi 15 % vastanneista. Vuonna 1997 vastaava osuus oli vielä 11 %. Vuosina 1993-1995 taloudellisen tilanteen vaikutus parisuhteeseen arvioitiin useammin kielteiseksi kuin myönteiseksi. Vuosina 1992 ja 1997 tilanne oli sen sijaan päinvastainen.

Ihmiset, joilla oli riittämättömäksi koettu sosiaalinen tuki, olivat ajatelleet 3-4 kertaa muita useammin itsemurhan tekemistä. Jos vastaajalla oli ollut lisäksi vaikeuksia velkojensa maksamisessa, itsemurhan tekemisen ajattelu oli vielä 2-4 kertaa yleisempää sosiaalisen tuen eri osaryhmissä. Jos vastaajalla oli ollut samaan aikaan sekä riittämätön tuki että velkavaikeuksia, itsemurhan tekemistä oli ajatellut 14 % vastaajista.

Vuonna 1997 riittäväksi sosiaalisen tukensa kokeneilla velkaisilla oli aiempia vuosia vähemmän itsemurha-ajatuksia. Riittämättömäksi sosiaalisen tukensa kokeneilla velkaisilla näitä ajatuksia oli sen sijaan yhtä useasti kuin aiemminkin.

Huonossa parisuhteessa elävät olivat ajatelleet itsemurhan tekemistä kolme kertaa useammin kuin hyvässä suhteessa elävät ja 1,5 kertaa useammin kuin vailla parisuhdetta olevat. Velkaongelmiin joutuneilla itsemurha-ajatukset olivat vielä 2-3 kertaa yleisempiä, jos he elivät huonossa parisuhteessa tai olivat kokonaan vailla suhdetta. Huonossa parisuhteessa olevista velkaisista 10 % oli ajatellut itsemurhan tekemistä.

Hyvä parisuhde toimi puolestaan puskurina psyykkiseen epätoivoon ajautumista vastaan.

Tulevaisuuteen liittyvillä käsityksillä on monenlaisia yhteyksiä mielenterveyteen. Nämä asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Vaikeaksi koettu tilanne koettelee mielenterveyttä ja mielenterveysoireet taas altistavat uskomaan, että pienetkin vaikeudet muuttuvat ylipääsemättömiksi.

Tulevaisuudenuskon yhteyttä mielenterveysoireisiin on tarkasteltu GHQ-asteikon avulla. Yhteys oli erittäin vahva. Ihmisistä, jotka uskoivat selviävänsä erinomaisesti tulevista asioistaan, vain 8 prosentilla oli mielenterveyshäiriö. Ilman suuria vaikeuksia selviämiseen uskovasta (ja suurimmasta) ryhmästä 20 prosentilla oli mielenterveyshäiriö. Jos tulevista asioista selviäminen tuntui vaikealta tai mahdottomalta, mielenterveyshäiriö oli jo 70 prosentilla.

Mielenterveyshäiriö oli lähes kaksi kertaa yleisempi velkaongelmista kärsivillä verrattuna muihin silloin, kun he vielä uskoivat selviävänsä tulevista asioistaan ilman suuria vaikeuksia. Vaikka mielenterveys olikin monissa tapauksissa jo horjunut, ei usko selviytymiseen ollut vielä mennyt. Jos usko sen sijaan oli pettänyt, olivat mielenterveysoireetkin yleensä vaivanneet velkaongelmista riippumatta. Epätoivoinen ihminen ei ilmeisesti jaksa paneutua enää uusiin ongelmiin.

Tämä kuva muuttuu hieman, kun tarkastellaan tulevaisuudenuskon ja velkavaikeuksien yhteyksiä itsemurha-ajatuksiin. Itsemurha-ajatukset olivat noin viisi kertaa muita yleisempiä ihmisillä, jotka kokivat asioista selviämisen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tämän lisäksi itsemurha-ajatukset olivat 2-3 kertaa muita yleisempiä velkavaikeuksista kärsivillä tulevaisuudenuskon eri osaryhmissä. Jopa ihmiset, jotka kokivat tulevaisuutensa vaikeaksi tai mahdottomaksi, ajattelivat itsemurhan tekemistä useammin, jos heitä vielä vaivasivat velkavaikeudet. Tähän ryhmään kuuluneista lähes viidesosa oli ajatellut itsemurhan tekemistä.

Vaikeimmat ja toivottomimmat vuodet olivat 1993 ja 1994. Ihmisten käsitykset ja uskomukset tulevasta elämästä vaikuttavat merkittävästi psyykkiseen hyvinvointiin.

1990-luvun aikana varsinkin omaa elämää koskevat taloudelliset odotukset olivat muuttuneet hyvin paljon. Pessimistinen asenne oman taloudellisen tilanteen suhteen oli hyvin merkittävä ja 1993, jolloin 40 % vastanneista uskoi tilanteensa kehittyvän vuonna 1994 heikompaan suuntaan. Tulevaisuuden odotukset muuttuivat myönteisemmiksi vuonna 1995, jolloin useampi odotti seuraavalta vuodelta (1996) parempaa kuin heikompaa kehitystä omassa taloudellisessa tilanteessaan. Vuonna 1997 enää kymmenesosa vastaajista odotti tilanteensa muuttuvan heikommaksi vuoden 1998 aikana.

Muutosta parempaan odotti joka neljäs ja erityisen usein nuoret miehet. Vuonna 1992 noin puolet ja vuonna 1997 noin 60 % vastaajista arvioi taloudellisen tilanteensa pysyvän ennallaan tulevana vuotena.

Lamaa ja työttömyyttä koskevat uutiset arvioi haitalliseksi oman elämänhalunsa suhteen miehistä enimmillään 16 % (vuonna 1993) ja naisista 18-19 % (vuosina 1993-1995).

Julkinen lamakeskustelu vaikutti naisten mielialaan paljon pidempään kuin miesten. Vuonna 1997 vastaavat osuudet olivat pudonneet miehillä 7 prosenttiin ja naisilla 10 prosenttiin.

Huonoksi koettu terveys liittyi tulosten mukaan vahvasti siihen, että ihmiset olivat pessimistisiä tulevan selviämisensä suhteen. Toimeentulotuen saajilla tämä pessimismi oli 2-3 kertaa muita yleisempää. Omalla arviolla tai uskolla tulevasta selviämisestä oli huomattava yhteys mielenterveysoireisiin. Esimerkiksi velka vaikeuksissa olevista ihmisistä, joista asioista selviäminen tuntui tulevaisuudessa vaikealta, joka viides oli ajatellut edeltävän vuoden kuluessa itsemurhan tekemistä.

Talousvaikeudet lisäsivät merkittävästi pessimismiä ja epätietoisuutta tulevaisuuden suhteen. Velka vaikeuksissa olevat arvioivat 3-4 kertaa muita useammin tulevaisuudessa asioista selviämisen vaikeaksi saamastaan sosiaalisesta tuesta riippumatta. Jos vastaajalla oli sekä velkavaikeuksia että riittämätön sosiaalinen tuki, joka toinen koki asioista selviämisen tulevaisuudessa vaikeaksi. Vuonna 1997 sosiaalista tukea mielestään riittävästi saaneiden velkaongelmia kokeneiden usko tulevaisuuteen oli vahvistunut, vailla riittävää tukea olevilla velkaisilla tämä usko oli sen sijaan ennestään heikentynyt.

Miten lama vaikutti ihmisten elämään ja terveyteen?

1990-luvun taloudellisen laman syvin vaihe näyttää ajoittuneen tulosten perusteella vuoteen 1994 ja osaksi vielä vuoteen 1995. Jo vuonna 1993 ihmiset olivat hyvin pessimistisiä seuraavan vuoden taloudellisesta tilanteestaan. Vuonna 1994 puolet vastanneista raportoi henkilökohtaisten tulojensa vähentyneen  edellisestä vuodesta. Näköalojen synkkyyttä vauhditti se, että vuonna 1994 yhdeksän ihmistä kymmenestä tiesi läheisten ystäviensä kokemasta työttömyydestä ja puolet tiesi ystäviensä kohdanneen suuria taloudellisia vaikeuksia. Vuonna 1997 nämä osuudet olivat vielä 70 % (työttömyys) ja kolmasosa (suuret taloudelliset vaikeudet). Vuonna 1997 vastanneiden arvio taloudellisesta tilastaan oli hyvin samankaltainen kuin seurannan alkaessa vuonna 1992.

Taloudellisen taantuman vaikeimmassa vaiheessa toimeentulonsa arvioi huonoksi 23 % väestöstä, joka vastaa noin 800 000 henkilöä. Köyhänä itseään piti noin 600 000 henkilöä (16 % väestöstä) ja velkojensa kanssa kokivat joitakin vaikeuksia yhtä useat.

Toimeentulonsa huonoksi kokevia tai itseään köyhänä pitäviä oli eniten alle 35 vuotiaissa. Parisuhteessaan koki raskaista taloudellisia huolia vuosina 1994 ja 1995 noin 500 000 henkilöä. Vuonna 1997 huonoksi toimeentulonsa kokeneiden määrä oli vähentynyt noin 200 000:lla (17 prosenttiin väestöstä) ja jonkinlaisissa velkavaikeuksissa olevien määrä noin 100 000:lla (500 000:teen). Samalla työttömyyden pelko oli vaikeimmista ajoista suunnilleen puolittunut.

Vastanneiden velkaongelmat olivat tulosten mukaan pahimmillaan vuonna 1994.

Ajatukset itsemurhan tekemisestä olivat yleisimmillään vuonna 1995. Itsemurhan tekemistä oli silloin ajatellut väestöön suhteutettuna 110 000 (3,1 %) ja sitä oli yrittänyt 28 000 (0,8 %) henkilöä. Nämä luvut vaihtelivat tutkimuksen muina vuosina välillä 90000 – 125 000 ja 15 000 – 50 000.

Olemme tehneet aineistostamme joitakin syventäviä analyyseja ja selvittäneet muun muassa itsemurha-ajatuksia tai –yrityksiä (Hintikka ym. 1998a). Taloudellisen taantuman aikana itsemurhayritykset olivat selvästi yleisempiä kuin mitä aiemmin on oletettu.

Tärkeä löydös oli myös se, että velanmaksuvaikeuksista kärsivät olivat muita useammin riskissä itsetuhoisuuden suhteen (ajatukset tai yritykset) (Hintikka ym. 1998b). Yhteys oli muista tekijöistä riippumaton ja osittaa edelleen, että taloudelliset vaikeudet ovat vakava mielenterveyden uhka’’.

Lähde: Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto D 34 1998

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *