Luottamusta ja Osaamista

Kiduttamisen seuraukset – virallinen tutkimus 1993

Haluan aivan ensiksi todeta näihin tutkimustuloksiin sen, että eräs tutkimukseen osallistuneista professoreista totesi allekirjoittaneelle, että kun tutkimustuloksia esiteltiin ministeriössä ne hyllytettiin juuri tulosten vuoksi. Myöhemmin on sitten tullut julkaistua muutamia raportteja, nekin tarpeeksi riipaisevia.

Mirja Pyyköllä oli taannoin keskusteluohjelma YLE:n televisio-ohjelmistossa. Ohjelma esitettiin alkuvuodesta 2002. Hän haastatteli Professori Heimo Viinamäkeä. Professori Viinamäki totesi ohjelmassa olleensa mukana tekemässä tutkimuksia laman vaikutuksista mielenterveyteen ja sairastumisiin. Hän erityisen painokkaasti totesi sen, että he kykenivät jo 1990 luvun alussa ennustamaan kokonaisvaikutukset ja vahingot. Näin ollen hän kertoi sen, että tehdyillä oikeustoimilla on suora syy-yhteys aiheutettuihin vahinkoihin.

Taloudellisen laman terveysvaikutuksia 1992 – 1993 – Yhteenveto ja johtopäätökset

’’Suomessa on eletty viime aikoina suurta yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Laman taloudelliset vaikutukset ovat koskettaneet suurta osaa suomalaisista. Taloudelliset muutokset, arvojen uudistuminen ja poliittiset muutokset lähiympäristössä ovat koetelleet kansakunnan henkistä kanttia. Monille suomalaisille nämä mullistukset ovat merkinneet ajautumista ylivoimaisiin henkilökohtaisiin vaikeuksiin.

Lähes joka toisella ihmisellä tulot olivat heidän arvionsa mukaan pienentyneet viimeisen vuoden aikana ja 40 % ihmisistä uskoi niiden edelleen pienentyvän vuoden 1993 aikana. Varsinaisten pienituloisten joukko oli myös kasvanut. Viidesosalla kaikista ja kolmasosalla nuorista aikuisista nettotulot olivat jääneet alle 2500 markan kuukaudessa. Yhtä monet pitivät taloudellista toimeentuloaan huonona. Pienituloisten joukkoa oli kasvattanut erityisesti työttömyyden laajentuminen, sillä työttömistä joka toisella nettotulot olivat jääneet alle 2500 markan. Köyhiä suomalaisista oli noin 15 %. Nämä ihmiset elivät usein suoranaisessa puutteessa.

Vakavia taloudellisia ongelmia oli noin 500 000 ihmisellä. Alle 35-vuotiaiden toimeentulo on viime aikoina heikentynyt erityisen selvästi (ks. Uusitalo 1993).

Ylivelkaantuminen on johtanut hyvin monet ihmiset taloudelliseen ahdinkoon. Noin 800 000 ihmisellä oli asuntovelkaa yli 100 000 markkaa (kirjoittajan kommentti: yhteensä noin 13,5 mrd. euroa). Työttömistä joka neljännellä oli näin suuri asuntolaina. Selvissä vaikeuksissa sekä asuntolainansa että jonkin muun pankkilainansa maksamisessa oli noin 200 000 ihmistä. Työttömistä näitä vaikeuksia oli joka viidennellä. Jonkin toisen henkilön lainaa oli takaamassa joka viides ja takauksensa maksumieheksi oli jo joutunut noin 50 000 ihmistä.

Työttömänä oli vajaa viidesosa työikäisistä, mutta viimeisen vuoden aikana joko työttömänä tai lomautettuna oli ollut peräti 40% miehistä ja 30 % naisista. Työttömäksi. joutumista pelkää lisäksi noin 40 % ihmisistä.

Työttömyys koskettaa siten selvästi laajempaa ryhmää kuin kullakin hetkellä työttömänä olevia. Työttömistä joka toisella työttömyys oli kestänyt helmikuussa 1993 yli 6 kuukautta ja viides osalla yli vuoden. Työttömistä 15 % oli joutunut turvautumaan toimeentulotukeen ja joka neljäs oli saanut asumistukea.

Nälkää viimeisen vuoden aikana taloudellisista syistä oli nähnyt tämän tutkimuksen mukaan noin 100 000 ihmistä eli 30 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nälkää nähneistä joka toisella tämä tila oli jatkunut ainakin useita kuukausia ja viidesosalla koko vuoden. Työttömistä ja taloudellisissa vaikeuksissa olleista nälkää oli nähnyt joka kymmenes ja pitkäaikaistyöttömistä sekä toimeentulotukea saavista lähes joka viides.

Nälän näkemisen keskeisenä syynä oli pienituloisuus, sillä joka toisella nälkää nähneellä tuloja oli ollut alle 2500 kuukaudessa.

Ainakin lieviä mielenterveysoireita oli joka viidennellä ihmisellä. Heistä neljäsosa oli käyttänyt niiden lievittämiseen lääkkeitä. Mielenterveysongelmat olivat lisääntyneet erityisesti taloudellisia ongelmia kokevilla ja huonossa parisuhteessa olevilla. Työttömistä ja toimeentulotuen saajista sekä taloudellisista vaikeuksista kärsineistä joka kolmannella oli näitä oireita. Psyykkinen pahoinvointi oli vuoden aikana lisääntynyt noin viidesosalla.

Joka toinen oli tuntenut itsensä viime aikoina onnettomaksi ja masentuneeksi. Työttömät tunsivat usein itsensä arvottomiksi ja onnettomiksi ja he olivat menettäneet itseluottamustaan sekä tunteneet etteivät selviä vaikeuksistaan. Monilta terveiltäkin alkoi rapista usko tulevaisuuteen.

Itsemurhan tekemistä oli ajatellut noin 120 000 ihmistä ja sitä ilmoitti yrittäneensä noin 40000. Nämä luvut ovat noin kaksi kertaa korkeampia kuin vuotta aikaisemmin.

Käytettävissä olevien ennakkotietojen mukaan itsemurhat tai niiden tietoon tulleet yritykset eivät olleet kuitenkaan lisääntyneet vuonna 1992 vuoteen 1991 verrattuna. Viime vuosina Suomessa on tehty vajaa 1500 itsemurhaa vuodessa (vuonna 1992 1451 itsemurhaa) ja yrityksiä on tullut ilmi noin kymmenen kertaa tätä enemmän. Ero kyselyn tulosten ja tilastojen välillä voi johtua osaksi siitä, että itsemurhayritysten jälkeen ei ole hakeuduttu yhtä usein hoitoon kuin aikaisemmin. Eräiden ulkomaisten selvitysten mukaan noin 1/3 itsemurhayrityksistä tulee palvelujärjestelmän tietoon.

Itsemurhariskissä olevien ihmisten hoito on myös valtakunnallisen itsemurhaprojektin ansiosta parantunut. Myös Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa todettiin itsemurhayritysten lisääntyneen vuonna 1989 – 1992, mutta itsemurhien määrän pysyneen ennallaan (Ohbergym. 1993).

Itsemurha-ajatusten kasvu taas kuvaa väestön ahdistuneisuuden ja avuttomuuden muuttumista yhä useammin toivottomuudeksi. Jos asiat eivät kohtuullisessa ajassa käänny Suomessa parempaan suuntaan, tämä toivottomuus saattaa purkautua lisääntyvinä itsemurhina.

Itsemurha-ajatukset olivat vuoden aikana lisääntyneet voimakkaimmin suurimmassa ahdingossa olevilla.

Työttömistä itsemurhaa kertoi ajatelleensa 7 %, pitkäaikaistyöttömistä 13 % ja toimeentulo tuen saajista 16 %. Talousvaikeuksista kärsivistä ja vailla tukea olevista sekä toimeentulotukea saavista työttömistä lähes viidesosa oli ajatellut itsemurhan tekemistä. Itsemurhaa ajattelivat erityisesti ne ihmiset, joilla oli mielenterveysoireita, lääkkeiden käyttöä, sosiaalisen tuen puutetta ja pessimistinen asenne omiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Hyvä parisuhde tai muu sosiaalinen tuki puolestaan ehkäisi itsemurha-ajatuksia.

Työttömyys on todettu monissa tutkimuksissa terveyden riskitekijäksi. Johdonmukaisesti työttömyys on lisännyt mielenterveysoireita ja vähentänyt kykyä nauttia elämästä (Fryer ja Payne 1986). Työttömillä on todettu myös muita suurempaa kuolleisuutta. Tämän kuolleisuuden syinä ovat olleet erityisesti onnettomuudet ja väkivalta, mutta myös sydän- ja verisuonitaudit (Martikainen 1990, Moser ym.1987, Iversen ym. 1987, Carstairs ja Morris 1989, Starring ym. 1990). Fysiologisten stressireaktioiden on todettu olevan voimakkaimmillaan työttömyyttä joutumista ennakoitaessa (esim. hormonierityksen kiihtyminen ja verenpaineen kohoaminen), mutta jatkuvan vielä pitkään ensimmäisen työttömyysvuoden aikana (Kalimo ym. 1993).

Taloudellisen tilanteensa arvioi vaikuttaneen haitallisesti parisuhteelleen 12 %. Työttömistä tätä mieltä oli joka neljäs. Taloudellisissa vaikeuksissa olevista ja toimeentulotukea saavista 30 % kertoi rahanpuutteenhaitallisesta vaikutuksesta parisuhteelle. Parisuhteen ristiriidat merkitsevät psyykelle lisäkuormitusta. Tämän on todettu usein heijastuvan vanhempien ja lasten väliseen vuorovaikutukseen ja aiheuttavan sitä kautta ahdistusta myös lapsille (Ge ym. 1992). Tällä tavoin perheen vaikeudet kasautuvat ja kärjistyvät. Joka toinen taloudellisissa vaikeuksissa olevista ihmisistä eli huonossa parisuhteessa ja oli siten kaksinkertaisen kuormituksen alaisena. Heistä noin 70 % kärsikin psyykkisestä pahoinvoinnista. Jos tähän vielä yhdistyi pessimismi tulevaisuuden suhteen, pahoinvointia oli lähes jokaisella.

Lamalla on ollut viime aikoina kiistattomia ja merkittäviä vaikutuksia ihmisten henkisen pahoinvoinnin ja mielenterveysoireiden lisääntymiseen. Nämä ongelmat ovat lisääntyneet sekä aikaisemmin henkisesti tasapainoisilla (ks. Koskela ym. 1993 ja Viinamäki ym. 1993 toisaalla tässä raportissa) että jo aikaisemmin henkisestä pahoinvoinnista kärsineillä.

Oireiden lisääntyminen ei ole rajoittunut pelkästään työttömiin ja ylivelkaisiin, vaan se ulottunut myös näiden ihmisten perhepiiriin ja työttömyyttä pelkääviin.

Vastoin odotuksia työttömien terveys näyttää vuoden aikana keskimäärin selvästi heikentyneen. Työttömien lukumäärän voimakkaasti kasvaessa olisi ollut syytä odottaa, että työttömyys kohtaa yhä terveempiä ihmisiä, jotka eivät normaalioloissa joutuisi ainakaan terveydentilansa vuoksi työttömiksi. Tämä osoittaa sen, että työttömyydellä on ollut välittömiä haitallisia vaikutuksia monien työttömien terveydelle. Monilla tämä terveyden kuormitus on alkanut jo ennen työttömäksi joutumista työttömyyden uhkan tiedostamisen seurauksena.

Pahimpina laman mielenterveysvaikutukset ovat kohdanneet pitkäaikaistyöttömiä ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia, joilla ei ole riittävää sosiaalista tukea lähipiirissään tai jotka elävät huonossa ja psyykkisesti kuormittavassa parisuhteessa. Nämä ihmiset kokevat lisääntyvää toivottomuutta ja ovat usein lamaantuneita. Näistä vaikeuksista toipuminen ei useinkaan onnistu enää ihmisen omin voimin.

Ylivelkaantuneille tarkoitettujen neuvontapalveluiden lisäksi näille ihmisille pitäisi tarjota myös muita tuki- ja neuvontapalveluita, joihin on helppo päästä ilman hankalaa jonotusta. Tämä on monille elämän ja kuoleman asia.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on selvästi muita useammin terveydellisiä ongelmia. Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että pitkäaikaistyöttömyyden haitalliset vaikutukset ovat toistaiseksi näkyvissä vain pieneltä osaltaan. Työttömyyden kesto on pitenemässä ja pitkäaikaistyöttömien joukko kasvamassa. Mitä pidempään työttömyys kestää, sitä suuremmaksi kasvaa sairastaminen ja ennenaikaisen kuolleisuuden riski. Ajan kuluessa fyysisen terveyden ongelmat tulevat yhä enemmän esille. Monissa sairauksissa kuten kasvaimissa, sydän- ja verisuonitaudeissa sekä hengityselinten sairauksissa niiden kehittyminen havaittavan taudin asteelle vie useita vuosia.

Ihmiset eivät psyykkisessä paineessaan aina pysty keskittymään, tekemään ratkaisuja ja olemaan luovia (Levi 1992). Osin tästä syystä työttömien laajamittainen yhteiskunnallinen organisoituminen asiansa puolustamiseen on hidasta’’.

Lähde: Taloudellisen laman terveysvaikutuksia, Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 1993:10

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *