Luottamusta ja Osaamista

Kansainvälisen oikeuden ulottuvuus Suomen tapahtumiin

Suomen johtavia ihmisoikeusjuridiikan osaajia professori Martin Scheinin selventää mitä ihmisoikeudet ovat:

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvia oikeuksia. Ihmisoikeudet on turvattu yleismaailmallisilla tai alueellisilla ihmisoikeussopimuksilla. Ihmisoikeussopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia sopimuksia valtioiden välillä. Sopimuksissa valtiot sitoutuvat turvaamaan tietyt oikeudet omille kansalaisilleen ja myös muille ihmisille omalla alueellaan. YK:n ihmisoikeuksien kansainvälinen julistus ei ole valtioiden välinen kansainvälinen sopimus, vaan nimensä mukaan julistus. Asiakirjalla silti on oikeudellisesti merkitystä, ensinnäkin siksi, että YK:n peruskirjassa asetetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi suojella ihmisoikeuksia. Asiakirjassa ei määritellä mitä oikeuksia tarkoitetaan.

Suomi yhtenä peruskirjan allekirjoittajana on sitoutunut mainittuun oikeuden turvaamiseen ja näin muodoin myös julistukseen, jossa ihmisoikeudet määritellään. Toiseksi julistukseen on yhä enemmän alettu vedota ihmisoikeustuomioistuinten toiminnassa ja päätöksissä.

YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksissa todetaan kattavasti seuraavaa:

Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.

Suomi on ratifioinut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Niitä on ratifioitu merkittävässä määrin juuri ennen nk. pankkikriisin puhkeamista. Näistä merkittävimpinä voisi mainita seuraavat:

Yleissopimus joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (YK); SopS 4-5/60 – 9.12.1948.

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen myöhemmin laaditut lisäpöytäkirjat 1-8 (EN, Euroopan ihmisoikeussopimus); SopS 18-19/90 –  4.11.1950.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä koskeva kansainvälinen yleissopimus (YK); SopS 6/76 – 16.12.1966.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä siihen liittyvä ensimmäinen valinnainen pöytäkirja (YK); SopS 7-8/76 – 16.12.1966.

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (YK); SopS 59-60/89 – 10.12.1984.

Eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (EN); SopS 16-17/91 – 26.11.1987.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja (YK); SopS 48-49/91 – 15.12.1989.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 lisäpöytäkirja (EN); SopS 86-86/1998 – 11.05.1994.

Perusoikeuksien vaikutukset eivät rajoitu koskemaan pelkästään julkisen vallan ja yksilön välistä vertikaalisuhdetta, vaikka tämä edelleenkin muodostaa perusoikeuksien pääasiallisen soveltamiskentän.

Tämän ohella perusoikeudet voivat vaikutta yksityisten toimijoiden välisissä horisontaalisuhteissa (yksilö – yksilö; yksilö – muu yksityisoikeudellinen oikeussubjekti esim. pankki). Tältä osin voidaan puhua perusoikeuksien horisontaalivaikutuksesta.

Horisontaalivaikutus voi olla periaatteessa joko välitöntä tai välillistä. Välitön horisontaalivaikutus tarkoittaa sitä, että yksilö voi vedota toista yksilöä tai muuta

yksityisoikeudellista subjektia vastaan tuomioistuimessa suoraan perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. Välillinen horisontaalivaikutus puolestaan tarkoittaa sitä, että perusoikeuksien vaikutus yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin välittyy perutuslakia alemmanasteisen lain kautta.

Perusoikeuksien horisontaalivaikutus voidaan nähdä asetelmana, jossa (a) julkisella vallalla on velvollisuus suojella yksilön A perusoikeuksia myös toisen yksityisen oikeussubjektin B taholta tulevia loukkauksia vastaan; (b) yksilöllä A on oikeus vaatia

julkiselta vallalta perusoikeuksien suojaamista toisen yksityisen oikeussubjektin B aiheuttamilta loukkauksilta; (c) toisella yksityisellä oikeussubjektilla B on velvollisuus kunnioittaa yksilön A perusoikeuksia; ja (d) yksilöllä A on toiseen yksityiseen oikeussubjektiin B kohdistuva oikeudellinen vaade, että tämä kunnioittaa hänen perusoikeuksiaan. Oheisessa esimerkissä mainiosti soveltuvat A:ksi henkilö ja B:ksi

pankki. Erityisesti perustuslain 22§:n säännös perusoikeuksien yleisestä turvaamisvelvollisuudesta liittyy juuri perusoikeuksien horisontaaliulottuvuuteen. Julkiselle vallalle on näin asetettu perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamisvelvoite myös yksityisten keskinäisessä oikeudellisessa suhteessa.

Esimerkiksi säätäessään rangaistavaksi perusoikeussäännösten turvaamiin oikeushyviin (elämä, henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus, omaisuus, yksityiselämä, kunnia ja kotirauha) kohdistuvat loukkaukset lainsäätäjä täyttää tätä turvaamisvelvoitettaan.

Perusoikeuksilla voidaan arvioida olevan yksityisten välillä periaatteessa käytännön merkitystä esimerkiksi silloin, kun kyse ei ole tosiasiassa kahden tasa-arvoisen oikeussubjektin, vaan toinen yksityinen oikeussubjekti on selvästi heikommassa asemassa. Tällainen suhde voi olla kyseessä työntekijän ja työnantajan välillä. Selkeästi vastaavasta asetelmasta on kyse pankin toimiessa valtion varojen ja tuen turvin kaadettua varatonta yksilöä vastaan.

Valitettavasti suurin osa kansainvälisen oikeuden kirjallisuudesta ja julkaisuista ovat englanninkielisiä. Seuraavassa otteessa määritellään se, miksi yksilö eli me kaikki pankkikriisin uhrit olemme osa kansainvälistä oikeutta ja näin ollen kykeneviä toimimaan kantajina kansainvälisen oikeuden puitteissa.

According to the book International Law, Oxford 2006, edited by Malcolm D. Evans individuals in the international legal arena are defined broadly as to include natural and non natural persons acting separately and as groups. According to The International Court of Justice (ICJ) the subject of law in legal system could be other subjects than states. Further the book states that fundamental human rights are superior to the law of sovereign state…and must lead to the consequent recognition of the individual human being as a subject of international law. Therefore all of the victims in the plot are legally capable to challenge the State of Finland and the banks.

Kun sitten jatkamme matkaa kohti rikokset ihmisyyttä vastaan voimme turvautua itse YK:n päätöslauselmiin. Niiden mukaan poliittisten ja taloudellisten oikeuksien tyhjäksi tekeminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Vaikka päätökset koskevat alkuperäiskansoja voimme todeta sen, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia yksilöitä planeetallamme yhtäläisesti. Näin ollen rikos alkuperäiskansalaista vastaan on rikos myös suomalaisia vastaan.

The General Assembly of the United Nations states in its resolutions 2184(XXI) of 12 December 1966 and 2202(XXI) of 16 December 1966 which expressly condemned as crimes against humanity the violation of the economic and political rights of the indigenous population on the one hand and the policies of apartheid on the other…

The sources of international law are 1) treaties and conventions; 2) international custom; 3) general principles of law; and 4) the ‘subsidiary sources’ of judicial decisions and legal teachings. Human Rights and international law belongs equally to all people. Therefore violation of economical rights of Finnish people is likewise crime against humanity.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *