Luottamusta ja Osaamista

Eduskunnan budjettivallan rajoitukset pankkikriisin aikanakin

Perusoikeudet ovat siis perustuslaissa turvattuja yksilölle kuuluvia oikeuksia ja ovat luonteeltaan yleisiä, eli kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti. Ihmisoikeudet perusoikeuksina asettavat erityisiä vaateita julkisen vallan toimille. Keskeisenä elementtinä kyseiseen asiaan liittyy eduskunnan budjettivalta.

’’Kansainvälisesti sitovaa sopimusta on siis käsitelty Suomessa ikään kuin se olisi velvoittamaton. Merkitseekö tämä, että sopimus on Suomessa todellakin velvoittavuutta vailla? Näin yksinkertainen ei asia onneksi ole. Kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen mukaan sopimus sitoo ylimpiä valtioelimiä täysimääräisesti jo sillä perusteella, että sopimus on ratifioitu. Tältä osin ei velvoittavuus vähene, vaikka voimaansaattaminen on tapahtunut vain asetuksen tasolla. Eduskunta ei saa edes perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää lakeja, jotka ovat TSS-sopimuksen vastaisia. Sopimuksella on siis sen alhaisesta voimaansaattamismuodosta riippumatta osittain jopa suurempi normatiivinen voima kuin perustuslailla. TSS-sopimus sitoo lainsäädäntötoiminnan ohella myös eduskunnan budjettivaltaa.

Eduskunnan on tehtävä hallituksen budjettiesitykseen sellaiset muutokset että sopimuksen määräys kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen keskittämisestä sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen tulee toteutetuksi. Samoin eduskunnalla on velvollisuus käyttää poliittista ja oikeudellista kontrollivaltaansa sopimuksen toteuttamiseksi esim. niin, että eduskunta antaa epäluottamuslauseen tai saattaa oikeudelliseen vastuuseen valtioneuvoston, joka toimii TSS-sopimuksen vastaisella tavalla’’(Kansainväliset ihmisoikeudet, 1988, Heikki Karapuu s. 84).

’’Perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan eduskunta päättää valtiontaloudesta. Tällä viitataan erityisesti perustuslain 83 §:n 1 momentin säädökseen eduskunnan toimivaltaan päättää talousarviosta vuodeksi kerrallaan. Eduskunta käyttää pääsääntöisesti budjettivaltaansa lainsäädäntötyön muodossa. Kuitenkin budjetin tosiasiallinen käyttö ja varojen hyödyntäminen kanavoituu hallituksen ja ministeriöiden sekä virkamiehistön kautta. Varojen kohdentamisella onkin erityinen merkitys perus- ja ihmisoikeuksien

toteutumisella. Perusoikeudet saattavat, paitsi velvoittaa määrärahan osoittamista tiettyjen perusoikeuksien toteuttamista turvaaviin tai edistäviin käyttötarkoituksiin, myös kieltää määrärahan osoittamisen perusoikeuksia loukkaaviin tarkoituksiin. On nimittäin huomattava, ettei resurssipulaan viittaaminen poista valtion vastuuta huolehtia perusoikeuksien asianmukaisesta toteuttamisesta’’. (Perusoikeudet Veli-Pekka Viljanen, OTL, Turun yliopiston valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professori)

Suomen hallitusmuodon mukaan eduskunta vastaa valtiontaloudesta. Siten HM 66§:

”Eduskunta päättää varainhoitovuodeksi kerrallaan valtion talousarvion, joka julkaistaan säädöskokoelmassa.”

Pankkikriisin eli joukkotuhonnan toteutus perustui nimenomaan eduskunnan myöntämiin budjettivaroihin. Eduskunta asetti tiukat raamit kyseisen tuen käyttämiselle. Tuolloinen oikeusministeri Hannele Pokka pohtii varojen käyttämisen problematiikkaa omassa kirjassaan.

’’Jouduin Prepulan kanssa ankaraan julkiseen sanaharkkaan, kun syytin, että säästöpankit irtisanoivat yksityisten kansalaisten ja yritysten luottoja, vaikka eduskunta oli pannut pankkitukea koskevaan lisäbudjettiin sellaisen ehdon, että pankkitukea myönnettäessä pitää huomioida yksityiset kotitaloudet ja yritysasiakkaat. Pankkitarkastusviraston ja vakuusrahaston mielestä tällainen ehto oli mahdoton eikä sitä voinut noudattaa. Laman aikana alkanut omaisuuden uusjako jatkuu Suomessa vauhdilla, kun pankit realisoivat pilkkahintaan yksityisten ihmisten koteja ja yritysten omaisuutta. Kerrotaan, että jokainen paikallinen säästöpankki jakoi luottonsa niihin, joista pyritään pääsemään irti, niihin, jotka maksatetaan takaajilla ja niihin, jotka pyritään pitämään pankin asiakkaina’’.

Budjettivaroja kuitenkin osoitettiin niin avoimesti kuin salaisesti tarkoituksiin, joilla oli tehdyn suunnitelman mukaan aikeena anastaa yksityistä omaisuutta valtion omien tahallisten tai tuottamuksellisten vahinkojen kattamiseksi. Budjettivarojen kanavoimiseksi pankeille ja omaisuudenhoitoyhtiölle säädettiin laki Valtion vakuusrahastosta. Kyseistä lakia säädettäessä perustuslakivaliokunta muotoili kielteisen kantansa asiassa.

VEPS-tunnus PeVL 4/1992

Liittyy asiaan: HE 32/1992

Valtiopäivät 1992

Perustuslakivaliokunnan lausunto 4

EDUSKUNNAN

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

—-

Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 1992

Lausunto n:o 4

Talousvaliokunnalle

Eduskunta on lähettäessään 3 päivänä huhtikuuta 1992 hallituksen esityksen n:o 32 laiksi valtion vakuusrahastosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi talousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa talousvaliokunnalle.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina nuorempi hallitussihteeri Auni-Marja Vilavaara valtiovarainministeriöstä, johtokunnan jäsen Esko Ollila Suomen Pankista, professori Mikael Hidén, professori Antero Jyränki, professori Ilkka Saraviita ja tutkijaprofessori Kaarlo Tuori.

Käsiteltyään asian valtiosääntöoikeudelliselta kannalta perustuslakivaliokunta esittää kunnioittaen seuraavaa.

Valiokunnan kannanotot

Perustuslakivaliokunta on arvioinut valtion vakuusrahastoa koskevaa lakiehdotusta

valtiosääntöoikeudellisesti perustettavan rahaston oikeudellisen aseman ja rahastoon kuuluvien pankkien rahastolle suorittaman vuosimaksun oikeudellisen luonteen kannalta. Valtion vakuusrahaston oikeudellisen aseman osalta lakiehdotus näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että valtiopäiväjärjestyksen 83 §:n 1momentin säännös eduskunnan vastattavana olevien rahastojen hallinnon valvonnan kuulumisesta eduskunnan pankkivaltuutetuille on riittävä oikeudellinen peruste perustaa nyt säädettävässä laissa valtiopäiväjärjestyksen 83 §:ssä tarkoitetuksi rahastoksi määriteltävä valtion vakuusrahasto.

Valtiopäiväjärjestyksen 83 §:n kyseistä säännöstä ei kuitenkaan sen paremmin aikaisemmin kuin vastikään toteutetussa perustuslakien valtiontaloussäännösten uudistuksen yhteydessäkään pidetty säännöksenä, johon nojautuen voitaisiin perustaa valtion tavanomaisin varainhankintakeinoin rahoitettavia rahastoja eduskunnan vastattaviksi. Kuluvan vuoden maaliskuun alussa voimaan tulleella valtiontaloussäännösuudistuksella on yleisesti kielletty perustamasta valtion talousarvion ulkopuolisia rahastoja (HM 66 § verrattuna tämän pykälän entiseen 2 momenttiin).  

Perustuslakivaliokunta katsookin, että koska valtion vakuusrahasto olisi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, lakiehdotus on käsiteltävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

—–

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, varapuheenjohtaja Alho, jäsenet Jansson, Koskinen, Laine, M. Laukkanen, J. Leppänen, Nikula, Näsi, Vistbacka ja Väistö sekä varajäsenet Komi ja Vuoristo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *